Pieniä Suuria valheita-elokuvan järjestäjänä

Pieniä suuria valheita - elokuva kuvattiin Kajaanissa 7.3.2018-19.4.2018. Elokuvan ohjaajana toimi Matti Kinnunen. Tämä oli hänen toinen pitkä elokuvansa. Kinnusen ensimmäinen kokoillan elokuva on Miss Farkku-Suomi (2012).

Kuvauspaikat (lokaatiot)

Elokuvaa kuvattiin Otanmäessä, Puolangalla, Sotkamossa ja Kajaanissa ja Paltaniemellä. Elokuva on ensimmäinen kokonaan Kainuussa kuvattu elokuvasäätiön rahoittama elokuva.

Juoni

Kinnusen ja Juha Koirasen käsikirjoittama elokuva kertoo pieneen kylään asumaan asettuvasta entisestä papista ( Mikko Nousiainen). Papin mukana asumaan muuttaa myös hänen poikansa (Niila Nousiainen). Kylässä pappi etsii uutta suuntaa elämälleen. Elokuvan tärkeimpiä teemoja on kiusaaminen.

Oma toimenkuvani järjestäjänä oli hyvin monipuolinen.  Järjestäjäryhmään kuului lisäksi kaksi muuta koulumme opiskelijaa, valmistuvasta ryhmästä.

Ennen elokuvan kuvauksia

Ennen kuvauksia kävimme etsimässä kuvauspaikkoja (lokaatioita). Tärkeää o tietää millaista tarkoitusta varten kuvauspaikkaa haetaan. Esim. etsimme omakotitaloa perheelle, jolla on koiria ja niitä varten koiratarha. Huomioitavaa on myös, että kuvauspaikoilla on oltava tilaa isoillekin kuorma-autoille.

Kun kuvauspaikat olivat valitut, kävimme vielä tiedustelukäynnillä. Selvitimme mitä reittiä kuvauspaikalle ajetaan, mihin laitamme opastekyltit, mihin saadaan kuvausryhmän autot mahtumaan parkkeihin,   mihin tulevat näyttelijöiden taukotilat, avustajien taukotilata (jotka pitää oli eri kuin näyttelijöiden)puvustus ja maski ( usein nämä myös olivat olosuhteiden pakosta samassa), mihin tuotantotoimisto, cateringille paikka ja missä ruoat lämmitetään, missä ovat vessat, ja tupakkapaikka (tähän liittyvät lait oli myös huomioitava, esim. kouluilla oli tupakkapaikka oltava pois koulun pihasta ja näkymättömissä). Kuvasimme myös paikoista itsellemme muistiinpanot, sillä lähes kaikki kuvauspaikat olivat meille ennestään tuntemattomia.

Ennen kuvauksia tapahtuviin järjestäjän tehtäviin kuuluvat myös mm. kiinteistöjen omistajilta, maanomistajilta, poliisilta, kaupungilta ja erilaisilta muilta tahoilta lupien hakeminen. Me tulimme hommaan kuitenkin vähän myöhemmin, joten nämä olivat jo hoidetut.

Minä tulin vielä kahta muuta järjestäjää myöhemmin, he olivat mm. tehneet tuotantokirjan jo valmiiksi. Tuotantokirjassa on merkitty kuvauspaikat, tuotantotiimin yhteystiedot ja roolit, erilaiset ohjeet tuotannon ajaksi, yms.

Joskus saattoi käydä niin, että ohjaaja/ kuvaaja yhtäkkiä keksikin jonkun kuvauspaikan kesken kuvauspäivän. Ja silloin oli järjestäjän tehtävä marssia ovelle kysymään sopiiko kuvaaminen.

Kuvausten aikana

Järjestäjä on paikalla ensimmäisenä. Hän huolehtii, että ovet ovat auki, liikenne ohjataan parkkiin, maski, puvustus, catering, vessat ja tupakkapaikka, kuvauspaikka, ovat opastetut. Päivän aikana järjestäjä on selvillä minkä kohtauksen kuvaus on menossa ja  lähellä settiä (siellä missä kamera ja näyttelijät ovat) jotta auttaa jos jotain tarvitsee tehdä jotain sellaista mikä ei kuulu muille kuvausryhmän jäsenille. Järjestäjä myös huolehtii ettei kuvaan tule ylimääräisiä henkilöitä/ ääniä/ kulkuneuvoja. Järjestäjä toimii liikenteen pysäyttäjänä ja esim. blokkaa kulkua kuvauspaikalle (esim. kaupan piha oli estetty pientä kulkureittiä lukuunottamatta muulta kulkemiselta. ) Järjestäjä myös vastaa siitä, että kameroiden käydessä tuotantotiimi on hiljainen. Hyssssss-sanaa viljeltiin kuvausten aikana hyvin paljon.

Järjestäjän tehtäviin kuuluu myös erilaisen tarpeiston hankkiminen paikalle. Esim. rekvisiitta-autojen (tässä mm. henkilöautoja, paloauto, maastoauto), nostureiden,eläinten yms.  Hän myös usein ajaa rekvisiitta-autot paikalle, ja huolehtii niiden tankkaamisen. Järjestäjä myös asioi lokaatioista vastaavien ihmisten (esim. asunnon omistajan, kiinteistön huoltajan, kauppiaan, ) kanssa. Hän hoitaa paikalle vaikkapa pihan lanauksen tai aurauksen jos sellaista tarvitaan, tai lapioi itse, kuten mekin aika usein teimme (mm. valoille paikat ikkunoiden viereen hankeen).

Puhelimeen puhuminen tulee järjestäjän hommassa tutuksi. Olen aina puheliaasta luonteestani huolimatta vierastanut puhelimessa puhumista, mutta tässä tuli soittamisen ja puhelimessa asioimisen kanssa sinuiksi. Jossain vaiheessa laskin, että olin elokuvaan liittyen soittanut 93 puhelua. Usein myös vapaapäivänä oli soitettava tai muuten hoidettava joitain seuraavaan päivään liittyviä asioita.

Myös ovikellojen soittelu tuli tutuksi. Oli mentävä ilmoittamaan esim. jonkun kuvauspaikan naapureille, että heidän tiellään kuvataan, kävimme pyytämässä ihmisiä siirtämään autojaan pois kuvasta (mm. eräässä talossa pimputtelimme kaikkien kerrostalon asuntojen ovikellot läpi ja selvitimme kenen autot pihassa olivat, jotta saimme ne pois. Ja lopulta avaimia haettiin omistajiltaan lähikapakasta )kävimme kysymässä voisiko talon pihaan parkkeerata kuvausryhmän autoja yms. Hyvät sosiaaliset taidot ovat eduksi järjestäjän työssä.

Järjestäjä myös suojaa tarpeen vaatiessa tilat esim. matoilla (ja huolehtii, että niitä on saatavilla myös ääniryhmää varten). Järjestäjä myös siistii paikat kuvausten päätyttyä. Meillä oli onni, että kuvaukset pääasiassa tapahtuivat lumella ja pakkasilla, joten sen suhteen pääsimme helpolla. Toista olisi ollut vaikkapa kurakeleillä. Järjestäjä lähtee paikalta viimeisenä.

Koska järjestäjä on paikalla ensimmäisenä, ja lähtee viimeisenä, päivät ovat myös usein pitkiä. Laskin, että meidän järjestäjäryhmän päivien olleen keskimäärin 12h20 minuuttia. Yhteensä työskentelimme 356, 25tuntia.

Järjestäjän työkalut

Järjestäjän on sopeuduttava nopeasti muuttuviin tilanteisiin. On myös osattava ennakoida asioita. Paras neuvo minkä mielestäni saimme oli ” ei kannata miettiä mikä ongelma on, vaan kuinka siitä selvitään”.  Aiemminkin jo mainitsin, että sosiaalisuus on tärkeä ominaisuus. Järjestäjä on jatkuvasti tekemisissä uusien ihmisten kanssa.

Järjestäjän tärkeimpiä työvarusteita ovat : Pakettiauto (  päivittäiseen tavaramääräämme kuuluivat mm. liikenteenohjauskyltit, la-puhelimien ja niiden latureiden laatikot, erilaisen toimistomateriaalin laatikko, liikennetolppia parikymmentäkappaletta, potkukelkka (kameraa varten), pyörätuoli (kameraa kuljetettiin väillä tällä), peili (maskia varten)roska-astia, tuhkakuppi, ja lisäksi usein myös esim. kameraryhmän tai cateringin kamoja)puhelin, La-puhelin (joilla meitä kutsuttiin paikalle, annettiin informatiota tai vaikkapa sanottiin, kun tie piti sulkea, ja sen taas sai avata), heijastinliivi, muistiinpanovälineet (sillä asioita tuli nopeasti ja paljon, kaikki ei olisi ilman muistiinpanovälineitä pysynyt mielessä).

Mitä tekisin nyt toisin

Kiertäisin ennen kuvasten alkua ihan kaikki kuvauspaikat. Selvittäisin myös onko joitain paikkoja, joihin täytyy viedä pysäköintikielletty tiettynä aikana kylttejä jo hyvissä ajoin. Näin estäisin sen epätoivoisen etsinnän, kun joku auto piti saada kuvasta pois.

Huomioisin tarkemmin myös ne päivät, jolloin kuvauksiin on tulossa avustajia. Silloin parkkiohjauksessa on hyvä olla useampi kuin yksi ihminen.

Ennakoisin asioita paremmin. Miettisin jo hyvissä ajoin jokaisen lokaatiopaikan lävitse ja millaisia toimenpiteitä se järjestäjäryhmältä tulee vaatimaan. Nyt saatoimme yhtäkkiä edellisenä iltapäivänä / iltana havahtua, että huomiselle tarvitaankin se nosturi ja kukas sitä kuljettaa. Kävisin myös hyvissä ajoin blokkaamassa kuvausryhmän autoille parkkipaikat sellaisista paikoista, joissa parkkeja on mahdoton saada. Ainakin isoimmille autoille, jotka on saatava lähelle kuvauspaikkaa(kuten generaattoriauto ja valokalusto, ne isoimmat autot).

hankkisin myös virallisia liikennemerkkejä esim. parkkeerauskielletty (tiettynä aikana) merkin. Myös viralliset liikenteenpysäytysläkät hommaisin järjestysryhmälle ( näistä olikin kyllä ollut maininta linjatuottajan meille lähettämässä infokirjeessä, mutta jostain syystä se meni täysin ohi lukiessani). Eikä olisi hullumpaa jos saisi esim. kaupunkialueelle muutaman autonparkkeerausluvan.

Mitä opin

Opin paljon erilaista kuvaussanastoa. Mm. callsheet, calltime, setti, settaus, lokaatio, ekstrat jne. Opin myös elokuvatuotannon erilaisia roolituksia. Esimerkiksi miten ohjaajan ja apulaisohjaajan toimenkuvat eroavat toisistaan. Opin mitä tekee linjatuottaja, mitä taas tuotantokoordinaattori. Opin millainen on kuvaussihteerin rooli. Myös se tuli hyvin selväksi kuinka tärkeää on, että jokainen palanen on kohdallaan. Silloin homma toimii. Kun jokin osa puuttuu, kuvaus viivästyy ja silloin se alkaa maksaa. Kuvauksissa on tuntipalkkalaisia ja jokainen tuhlattu minuutti maksaa. Näyttelijöillä on myös lakimääräinen työaika ja myös siksi on tärkeää, että aikatauluissa pysytään. Varsinkin lapsinäyttelijöiden kohdalla se on tärkeää.

Opin senkin, kuinka helpottavaa pitkän kuvauspäivän jälkeen on kuulla sana " Purku".

Kokemus oli erittäin opettavainen ja hieno. Olen myös todella kiitollinen siitä, että ensimmäinen elokuvakokemukseni oli tällainen, jossa vallitsi uskomattoman hyvä yhteishenki ja tuotantoryhmän ammattilaiset ottivat äärettömän hyvin huomioon sen, että ryhmässä oli meitä täysin noviiseja.

Järjestäjä siivoaa

Lavastusta ulkokuvauksia varten

Kuvauslokaatiota katsastamassa

Kuvauslokaatio alkuperäisasussaan

Setissä